Orava & Walter ego

Todellisuuudessa lähdin kirjastosta melko tyytyväisin mielin, sillä löysin peräti neljä Rickman-elokuvaa! (mutta milloin sarjikseni olisivat ikinä olleet yksi yhteen todellisuuden kanssa?!) Kirjastojen elokuvavalikoima on kyllä ihan toista luokkaa nykyään toisin kuin silloin kuin minä olin pieni, jolloin oli vaan aina ne samat hikiset vhs-kasetit, joista yksikään ei ollut edes Disney-leffa. Ovatpa tämän päivän lapset onnekkaita!
Kaikki aarteenmetsästäjät osaavat varmasti samaistua tähän, kun on etsinyt koko kaupungin läpi jotain leffaa tai sarjakuvaa. Parhainta on se hermostunut jännitys, kun selaa hyllyjä läpi. Ja nimenomaan epämukavassa istumisasennossa polvien varassa (kaikki tärkeä on aina alimmalla tai ylimmällä hyllyllä. Kurkota tai kumarra!). Yläasteella ja lukiossa kävin varmaan kaikki Helsingin divarit läpi kun etsin joitain tiettyjä sarjislehtiä. Oi sitä onnea, jos käteen osui se oikea numero!
Minusta netti on tehnyt aarteenmetsästyksen vähän turhan helpoksi. Hauskempaa on löytää etsimänsä jostain yllättävästä paikasta!

Mitä huonommin mulla menee, sitä kieroontuneempi huumorintaju mulla ilmeisesti on. Kesä on kyllä lempivuodenaikani silti. Harmittaa vain kamalasti nämä asiat! Kukaan samanikäinen tuntemani ihminen ei ole oikein samassa elämäntilanteessa kuin minä, joten kukaan ei oikein ymmärrä eikä ole ketään, jonka kanssa vaihtaa kokemuksia... on ihan eri asia puhua asiasta samassa tilanteessa olevan kanssa kuin henkilön kanssa, jolla ne asiat ovat hyvin. : P Toki kun taidealalle haluaa, on oltava valmis sietämään pettymyksiä! Mutta sarjakuvat kannattelevat ja antavat voimaa, niinkuin ovat tehneet aina kun minulla on ollut vaikeita aikoja elämässä! Löysin täsmälleen itseäni kuvastavani sarjisruudun Life in Hell-sarjakuvasta (suorastaan pelottavaa! Mutta...sehän meinaa myös, etten ole siis friikki! JEE!), joten kehystin sen:

"Jehjehjeh! Raps! Huoletonta kesää kamut!"

Ottaa vaan niin päähän Suomen suoristuskeskeinen yhteiskunta. Ei täällä kukaan pysty olemaan onnellinen, kun kaikesta tehdään niin suorituskeskeistä. Älkää hyvät ihmiset lähtekö semmoiseen touhuun mukaan vaan eläkää juuri omalla tahdillanne ja juuri niin kun koette itsellenne parhaaksi!:) P.S. Eli en viittaa kolmannessa ruudussa siihen, etteikö vanhemmilla olisi varaa asuntomme vuokraan vaan siihen että eivät pysty tukemaan minua taloudellisesti jos asuisin omillani. Eikä siinä vaiheessa minusta vanhempien tarvitsikaan siitä huolehtia.

Rasittava ilmiö!!! Aion tehdä tästä tai jostain vastaavasta kuvasta todennäköisesti tarroja seuraavaa myyntitapahtumaa varten, hähää! Niin ja muuten mun blogi on mansplainingista vapaa alue (katso vaikka urban dictionarysta sanan merkitys). Se ei tarkoita sitä, etteikö saisi sanoa mielipiteensä, mutta sitä ei saa tehdä ikävällä tavalla. Toki olen kiinnostunut kuulemaan minulle uusista asioista, mutta haistan kyllä pätemisen tarpeen yms. jos sellaista on. Räyh, höyryjä on hyvä välillä purkaa raivo-oraviin.

Tezukalta varmaan löytyisi jotain minullekin sopivaa, jos vain jaksaisi etsiä. Arvostan sen huolellista tyyliä. Bakuman on varsin viihdyttävä, koska se on sellaista metasarjakuvaa, josta niin kovin pidän. Manga on raadollinen bisnes! Ahistavaa touhua niillä välillä!O_O Blippo-kauppa oli kyllä hauska silloin kun se oli ihan uusi juttu, koska se oli niin erilainen kuin mikään muu kauppa Suomessa. Kolmannessa ruudussa viittaan muuten sarjiskurssilla harrastuskurssiini, jossa kävin 6 vuotta 😀 Olen tullut siihen tulokseen, että kaikesta ei tarvitse pitää ja mangalla on jo muutenkin niin paljon tykkääjiä, ettei haittaa, jos en oikein hihku sen suhteen riemusta.

...totesi Orava kuivasti. Välillä tuntuu, että ulkonäölliset seikat vaikuttavat aivan liikaa ihmissuhteisiin maailmassa...snif! Se on väärin! Niin ja halusin roiskia, siksi roiskeet. Roiskeet on kivoja. Ei muuta lisättävää. Paitsi se, että lähetän sitten postikortin teille Hatuwatu-saarelta.

Piirsin tämän liian pieneen kokoon, siitä haparoiva jälki. Mutta ei tämä ansaitsekaan enempää tilaa, sillä ärsyttää niin suunnattomasti vieläkin koko juttu! Yhteiskuntamme on mätäpaise! Vähän vaikeeta kun mistään ei tule rahaa, ja töitä ei saa. Sob! (P.S. Asioita lievästi liioiteltu viimeisessä ruudussa, jotta piirtäjä saisi vähän purettua raivoaan ja turhautumistaan :D) Minä tosiaan tarvitsisin tukia, ja eniten ärsyttää tällä hetkellä se, että tunnen pari tyyppiä jotka huijaavat tukia Kelalta, vaikka eivät niitä edes tarvitsisi! Vääryyttä! Nekin rahat voitaisiin antaa niitä oikeasti tarvitseville, kuten vaikka yksinhuoltajille.