Orava & Walter ego

Todellisuuudessa lähdin kirjastosta melko tyytyväisin mielin, sillä löysin peräti neljä Rickman-elokuvaa! (mutta milloin sarjikseni olisivat ikinä olleet yksi yhteen todellisuuden kanssa?!) Kirjastojen elokuvavalikoima on kyllä ihan toista luokkaa nykyään toisin kuin silloin kuin minä olin pieni, jolloin oli vaan aina ne samat hikiset vhs-kasetit, joista yksikään ei ollut edes Disney-leffa. Ovatpa tämän päivän lapset onnekkaita!
Kaikki aarteenmetsästäjät osaavat varmasti samaistua tähän, kun on etsinyt koko kaupungin läpi jotain leffaa tai sarjakuvaa. Parhainta on se hermostunut jännitys, kun selaa hyllyjä läpi. Ja nimenomaan epämukavassa istumisasennossa polvien varassa (kaikki tärkeä on aina alimmalla tai ylimmällä hyllyllä. Kurkota tai kumarra!). Yläasteella ja lukiossa kävin varmaan kaikki Helsingin divarit läpi kun etsin joitain tiettyjä sarjislehtiä. Oi sitä onnea, jos käteen osui se oikea numero!
Minusta netti on tehnyt aarteenmetsästyksen vähän turhan helpoksi. Hauskempaa on löytää etsimänsä jostain yllättävästä paikasta!

Hyvät elokuvat koskettavat syvimpiä tunteita :’)

Mitä huonommin mulla menee, sitä kieroontuneempi huumorintaju mulla ilmeisesti on. Kesä on kyllä lempivuodenaikani silti. Harmittaa vain kamalasti nämä asiat! Kukaan samanikäinen tuntemani ihminen ei ole oikein samassa elämäntilanteessa kuin minä, joten kukaan ei oikein ymmärrä eikä ole ketään, jonka kanssa vaihtaa kokemuksia... on ihan eri asia puhua asiasta samassa tilanteessa olevan kanssa kuin henkilön kanssa, jolla ne asiat ovat hyvin. : P Toki kun taidealalle haluaa, on oltava valmis sietämään pettymyksiä! Mutta sarjakuvat kannattelevat ja antavat voimaa, niinkuin ovat tehneet aina kun minulla on ollut vaikeita aikoja elämässä! Löysin täsmälleen itseäni kuvastavani sarjisruudun Life in Hell-sarjakuvasta (suorastaan pelottavaa! Mutta...sehän meinaa myös, etten ole siis friikki! JEE!), joten kehystin sen:

"Jehjehjeh! Raps! Huoletonta kesää kamut!"

Loppuun vielä pieni fakta: Jim Henson kuoli samana vuonna kuin synnyin. Se oli mainittu myös eräässä onnittelukortissa, johon oli kerätty tärkeitä tapahtumia syntymävuodeltani. : ) On hienoa, että osa alkuperäisistä "muppeteereista" on edelleenkin hommissa.

Lisää vastauksia taas luvassa viikonlopun aikana! Kysymyksiähän piisaa kuin oravalla ruokakätköjä! Ai niin, enkä sitten laske sitä Ice Agen hirvitystä oravaksi!

Kävin eilen katsomassa upean Hobitin, kaunis leffa oli! (vain tietokoneella tehdyt örkit, hiidet , sudet ja peikot häiritsivät...ne olisi ihan hyvin voitu toteuttaa oikeilla näyttelijöillä...miinus ehkä sudet) Sain tänään vihdoin piirrettyä piirtobattlen realistisen osuuden ja kaipasin jotain rennompaa tekniikkaa vastapainoksi (terä ja A5-paperi ovat silkkaa murhaa kädelle), joten tein tämän. Voih, Kontuun halajaa tieni! (ps. koirani nimi ei tule hobitista, vaikka luonteessa onkin paljon yhtäläisyyksiä). Hobitit tietävät, kuinka nauttia elämästä! Olin tunteellisella tuulella kun piirsin tämän (viime yönä luonnosteltu, kun lumiaurat jyrisivät taloni edessä...), mutta pakko nyt välillä on saada hehkuttaa asioita!

Halusin koklata vesivärejä sarjikseen, harvemmin tulee tehtyä niillä sarjiksia. Vinkki pienten lasten vanhemmille: lukekaa paljon kuvakirjoja ja kirjoja ääneen lapsille sekä antakaa heidän vain katsoa hyviä ja laadukkaita piirrettyjä ja keksikää vaihtoehtoista tekemistä tietokonepeleille, niin lapsen mielikuvitus kehittyy hulppeaksi! :)