Mitä huonommin mulla menee, sitä kieroontuneempi huumorintaju mulla ilmeisesti on. Kesä on kyllä lempivuodenaikani silti. Harmittaa vain kamalasti nämä asiat! Kukaan samanikäinen tuntemani ihminen ei ole oikein samassa elämäntilanteessa kuin minä, joten kukaan ei oikein ymmärrä eikä ole ketään, jonka kanssa vaihtaa kokemuksia... on ihan eri asia puhua asiasta samassa tilanteessa olevan kanssa kuin henkilön kanssa, jolla ne asiat ovat hyvin. : P Toki kun taidealalle haluaa, on oltava valmis sietämään pettymyksiä! Mutta sarjakuvat kannattelevat ja antavat voimaa, niinkuin ovat tehneet aina kun minulla on ollut vaikeita aikoja elämässä! Löysin täsmälleen itseäni kuvastavani sarjisruudun Life in Hell-sarjakuvasta (suorastaan pelottavaa! Mutta...sehän meinaa myös, etten ole siis friikki! JEE!), joten kehystin sen:
Matt Groening olkoon esikuvani! Uskon, että kun on tarpeeksi hyviä ideoita, piirtotaitoa, itsepintaisuutta ja jääräpäisyyttä ja hieman röyhkeyttäkin ja omanarvontuntoa, saattaa olla niin että jonakin päivänä vielä menestyy! (enkä nyt välttämättä puhu mistään megamenestyksestä kuten Simpsonit…mutta… sekin lähti varsin vaatimattomista lähtökohdista! Siis: aina kannattaa yrittää ja koskaan ei kannata luovuttaa!) Toki paljon saattaa olla myös ihan tuuristakin kiinni. Minulle riittäisi se, että pärjäisin elämässä… vähän paremmin kuin tällä hetkellä.
Niin ja tässä Merri näyttää vinkkiä elämään suhtautumiseen:
"Jehjehjeh! Raps! Huoletonta kesää kamut!"
Tagit: ahdistus, elämä määrää sarjisten pirteyden, elokuvat, epätietoisuus, esikuvat, Housukalat, idolit, itsetuhottomuus, jäätelö., kesä, köyhyys, Merri, mietteet, musta huumori, the simpsons, turhautuminen, vaikeuksien kautta häviöön, valokuvat.
Homer Simpson sanoi jossain jaksossa jotain että "every parent's wish is to outlive their children" tai muuta kahjoa xD) Yhyhyy, miksi parhaiden meistä on hajottava ensimmäisinä?! Mulla saattaa olla kiero huumorintaju, mutta elämällä on kyllä paljon mustempi! O_O
Tagit: aarteeni, elämä koettelee rankasti, hankala elämänvaihe, hell, kiroilua, lisää angstia, musta huumori, nyyh, olisipa tää jo ohi, omaelämäkerrallinen mitä tuskallisimmissa määrin, rakkaimpani, sarjakuvakeräily, suru, surunauha, synkkä ja julma huumori, tragedia, vaikeudet, yläasteella sarjismakuni oli rajuimmillaan.
Ossu Orava Mieron tiellä osa 1:
Koska olin taas sopivasti väsynyt yhtenä päivänä tällä viikolla, jatkoin Ossun seikkailuja... minun pitää olla juuri tietyllä tavalla väsynyt, että voin suoltaa tälläistä puujalkasekoilua, ei siis niin väsynyt, etteikö jaksaisi piirtää, mutta tarpeeksi väsynyt, että aivot niksahtaisivat hirtehisen huumorin tuolle puolen. Tää tulee jatkumaan koska en jaksanut piirtää kaikkea kerralla. Edellinen Ossu Orava oli käsittämättömän suosittu...en silti ala tekemään tästä joulukalenteria, koska en halua muuttua muumioksi!:D KLIKKAA ISOMMAKSI, ilmeisesti vaakasuuntaiset työt eivät ole niin käteviä blogissa, voi möh. No kai siitä saa selvää silleen siedettävästi, en nyt jaksa alkaa pilkkomaan sitä palasiksi.
300. kommentti muuten rikkoutui eilen ja se oli Iitan! Kiitoksia, ihanaa kun ihmiset kommentoivat sarjiksiani. Se on äärimmäisen tärkeää! Jatkattehan samaan malliin!
Tagit: "mustat sivut", fiktio, fruittarikrokotiili, halaus, hieman höpsähtäneiden laitos, jatko-osa, Mieron tie, musta huumori, Ossu Orava, silmitön viha, synkkä ja julma huumori, tekstimassa, Traaginen Nero, tyylikäs kökköys, vanhan ajan kerronta, yön pimeydessä piirrettyä.
Piirsin tämän, kun en saanut unta. Tämä ei kyllä nukahtamista hirveästi myöskään auttanut...
Tagit: "mustat sivut", fiktio, halaus, hieman höpsähtäneiden laitos, musta huumori, Ossu Orava, satiiri, synkkä ja julma huumori, vanhan ajan kerronta, yön pimeydessä piirrettyä.