Orava & Walter ego

Ja toisena piirtopyyntönä Hopeanuoli Limpulle! Katsoin Hopeanuolta joskus 12-13-vuotiaana, se oli sellainen hetkellinen innostus… söpö eläinpiirretty, eikun… Attack on Titan:kaan ei ole yhtä brutaali xD Tuo Takeda-metsästäjä olisi saanut kyllä eläinsuojeluyhdistykset peräänsä elävässä elämässä (sori en löytänyt ukon alakropasta kuvaa, joten ei ole varmaan näköinen! Ai niin, Hopeanuolelta unohtui naama-arpi!) Haha, löysin muuten jonkun suomenkielisen Hopeanuoli-sivuston, jossa kerrotaan hahmoista. Takedan kohdalla luki: ”Rotu: ihminen”!:’D

Khihihii! Saahan sitä kehitellä unelmia! Sarjakuvapiirtäjä jo olen, tai ainakin olen rohjennut kutsua itseäni semmoiseksi jo muutaman vuoden ajan... (sarjakuvapiirtäjä on minusta asia, mikä pitää jollain tapaa ansaita. Olen pitänyt kynää kiinni paperissa lapsesta asti niin ei ainakaan tule huono omatunto siitä, että kutsun itseäni piirtäjäksi). Kun aloitin opinnot Taikin sarjissivuaineessa, äiti alkoi kutsumaan piirtämistäni työksi, oli se sitten vain luonnosteluakin. Se oli hieno hetki... on hienoa, että ei joudu joka hetki kyseenalaistetuksi, varsinkaan ei kotona. Se on tärkeää. Tulen olemaan köyhä mutta onnellinen... mutta sitähän olen jo, joten mikäpä siinä sitten.

Arrghh...näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Lisää vastauksia luvassa huomenna!

Haa! Eka vastaus lukijoiden kysymyksiin! Yritän huomenna, viimeistään ylihuomenna vastata useampaan kysymykseen! P.S. Oravalle eikä sen puoleen minulle sovi yhtään kiroilu...se on sitä paitsi ruman kuuloista, varsinkin normaalissa puheessa vaikkei henkilö olisi vihainen. V-sana on korvannut sanat "tosi" ja "paljon", mikä on varsin masentavaa. Mutta tuon pyörä-ärsytyksen takia olen kiroillut aika roimasti, usein myös pyöräillessäni tuolla epäonnen kuvatuksella. Olisi pitänyt ostaa joku halpa markettipyörä.