Orava & Walter ego

”Ällönuiva” siis tuo yksi sana. Lauseessa: ”Tuo vuokraemäntä on harvinaisen ällönuiva.”

Woah, sain tämmöisenkin just piirrettyä kaikessa tässä huiskeessa, go me!
Varmaan ensi syksynä valmistun. Siihen tähtään. Itsenäisen työskentelyn vuosi tulossa, näin ainakin ounastelen kun on amk kyseessä. Onneksi on vaihtovuoden jälkeen vähän enemmän varmuutta ja uutta tärkeää oppia. Ja ainakin saa asua varmaan ihan mukavasti, yksiössä. Edelleen oli syyskuussa asuntonäytöissä järkyttävä määrä ihmisiä (kaikki melkein opiskelijoita). Todella karua. Samana päivänä kun iskiaskivussa (jep, se uusiutui flunssan yhteydessä mutta on nyt mennyt onneksi ohi, huh) kävin näytöissä, oli asuntotarjous tullut sähköpostiini. Ah!

Uusi jatkis, saako orava koskaan kotia? ARGH! Paluumuutto tai sen yritys on ollut todella karua ja olen ihan alakuloinen tämän asunto-ongelman takia (ja äh tällä viikolla ei ole ollut mitään sosiaalista menoa niin on varmaan siksikin ihan plääh-olo). Ajankohta on vaikein mahdollinen löytää asuntoa ja asumistuen muutos varmaan vaikeuttaa yksiön saamista entisestään (itse en edes pysty asumaan kimppakämpissä). Päivä sen jälkeen kun tulin takaisin Suomeen aloin metsästää asuntoa ja siitä on kohta kolme kuukautta.  

Ahaha! Ystävällinen voi olla monella tapaa. Olen kyllä suunnattomasti nauttinut ihmisten ystävällisyydestä ja kohteliaisuudesta tänä vuonna! Saa nähdä miten sopeudun takaisin Suomeen, viikon päästä Helsingissä!

P.S. Tajusin just miten monta blogisarjista oon tehnyt missä valvon yöllä sängyssä, ähyy… 😀 Tämän piirsin viime yönä lieventääkseni vellovaa olotilaa :’D

Jaahas tuntuu että blogiin päätyy vaan kaikki negatiiviset jutut. Äyyyy näin sentään koirani Skypessä eilen kun oli sen synttärit.

Tuo oli joku äreä turisti… muuten matkalla oli kivoja kohtaamisia. Mutta hirveän rankka reissu, yksin matkustaminen etenkin on raskasta. Eka matkapäivä oli raskain, puuh.
Vaikka palasin sunnuntaina, vieläkin olen ihan reissusta rähjääntynyt (palasin kaksi päivää aiemmin sillä energiani ei vaan riittänyt enää hostelleihin ja kävelyyn yms). Pitäisi saada kouluhommat tehtyä tällä viikolla kun on viimeinen deadlinevyöry ensi viikolla, eih. Ehkä joskus piirrän lisää matkastani.

Pakko oli piirtää terapiasarjis päivän vastoinkäymisistä. Typerä Powerpoint!

Jatkuva unettomuus on uuvuttavaa ja piinaavaa.

Hehee!
Koulu on tosin tällä hetkellä/tämän lukuvuoden erittäin jepajessöör…
Tulevaisuutta on turha miettiä liikoja kun se ei ole edes vielä olemassa (tosin siitä lähtien kun pääsin opiskelemaan ei ole tulevaisuus huolettanut muutenkaan kovin paljon, silloin kun en ollut missään ahdisti se valtavasti, luonnollisesti). Nyt kun olen saanut yhden isoista ikuisuushaaveistani toteutettua (olen vaihdossa tällä hetkellä, ollut elokuun lopusta lähtien) on tullut keskityttyä nykyhetkeen oikein hyvin! Cheers!