Orava & Walter ego

En ole hoikka enkä lihava, mutta silti on vaikeaa löytää sopivia vaatteita (etenkin t-paitoja, jotka olisivat tarpeeksi pitkiä joita ei tarvitse olla koko ajan nykimässä alaspäin)

Loppujen lopuksi hyvä kunto on minulle tärkeämpi asia kuin kehon koko. P.S. Ostin tosi nätin mekon Lontoosta, siinä on kakaduja, mutta en jaksanut piirtää niitä mekkoon tarkasti, kuten näkyy :’D

Ottaa vaan niin päähän Suomen suoristuskeskeinen yhteiskunta. Ei täällä kukaan pysty olemaan onnellinen, kun kaikesta tehdään niin suorituskeskeistä. Älkää hyvät ihmiset lähtekö semmoiseen touhuun mukaan vaan eläkää juuri omalla tahdillanne ja juuri niin kun koette itsellenne parhaaksi!:) P.S. Eli en viittaa kolmannessa ruudussa siihen, etteikö vanhemmilla olisi varaa asuntomme vuokraan vaan siihen että eivät pysty tukemaan minua taloudellisesti jos asuisin omillani. Eikä siinä vaiheessa minusta vanhempien tarvitsikaan siitä huolehtia.

Rasittava ilmiö!!! Aion tehdä tästä tai jostain vastaavasta kuvasta todennäköisesti tarroja seuraavaa myyntitapahtumaa varten, hähää! Niin ja muuten mun blogi on mansplainingista vapaa alue (katso vaikka urban dictionarysta sanan merkitys). Se ei tarkoita sitä, etteikö saisi sanoa mielipiteensä, mutta sitä ei saa tehdä ikävällä tavalla. Toki olen kiinnostunut kuulemaan minulle uusista asioista, mutta haistan kyllä pätemisen tarpeen yms. jos sellaista on. Räyh, höyryjä on hyvä välillä purkaa raivo-oraviin.

Ei tainnut äijä tosin enää kuulla huutoani!:D Tälläisistä pienistäkin jutuista voi pahoittaa mielensä:( Luulisi tyypin tajunneen, etten mä siellä huvin vuoksi notkunut...en todellakaan tykkää liikkua hirveästi pimeässä yksin keskustassa...tälläisten törttöjen takia! Räyh... Haluan johonkin maahan, jossa ei tarvitsisi sietää suomalaisurpoilua : P Yhyhyy, olen syntynyt britiksi väärään maahan!(eh, vika ruutu on samaa mieltä..öö XD)

Hähhähähä, revenge tastes best served with icycold irony! Voimauttavaa oli piirtää tämä! Punakynä tosiaan lauloi lukiossa... (osa noista punakynämerkinnöistä on ihan oikeita merkintöjä, joita olen saanut äikänopelta) Yksi merkinnöistä on hieman taittunut, siinä lukee "liian melodramaattinen sävy&ilme!" Olisi hauskaa, jos äikänopeni törmäisi tähän! En vain koskaan ollut kovin hyvä kirjoittamaan lähdeteksteistä ym. aineistopohjaisista jutuista. Mutta näpäytinpä sitten kerralla lopuksi!:D Sen sijaan tarinoiden kirjoittamisessa loistin koko peruskoulun, jolloin äikkä oli vielä lempiaineitani. Jotenkin pistäisin pääni pantiksi siitä, ettei meitä muisteta siitä, kuinka hienon ja tarkan analyysin kirjoitimme jostain ajankohtaisesta (ja ohimenevästä) ilmiöstä, vaan siitä millaisia tarinoita kerromme toisillemme. :)

Tässä ei ole oikeastaan mitään hauskaa...mustassa huumorissa on liikaa totuutta. Nyt ymmärrän, miksi Franquin tuli hulluksi vanhoilla päivillään. Tämä sarjis tiivistää viime päivien ajatukseni. Viikonloppu kuluu iloisesti mol:lin sivuilla.... toivon totisesti, ettei tästä tulee vuosikausiksi teemaa sarjiksiini!

Piirsin tämän liian pieneen kokoon, siitä haparoiva jälki. Mutta ei tämä ansaitsekaan enempää tilaa, sillä ärsyttää niin suunnattomasti vieläkin koko juttu! Yhteiskuntamme on mätäpaise! Vähän vaikeeta kun mistään ei tule rahaa, ja töitä ei saa. Sob! (P.S. Asioita lievästi liioiteltu viimeisessä ruudussa, jotta piirtäjä saisi vähän purettua raivoaan ja turhautumistaan :D) Minä tosiaan tarvitsisin tukia, ja eniten ärsyttää tällä hetkellä se, että tunnen pari tyyppiä jotka huijaavat tukia Kelalta, vaikka eivät niitä edes tarvitsisi! Vääryyttä! Nekin rahat voitaisiin antaa niitä oikeasti tarvitseville, kuten vaikka yksinhuoltajille.