Orava & Walter ego

Eilen katsoin muumeja (olin nukkunut olemattoman vähän, joten pidin suosiolla vapaapäivän) ja purskahdin itkuun jossain kepeimmässä kohtauksessa, kun olin niin nostalgisesti kait liikuttunut!!! O_o

P.S. Tässä syy, miksei Nuuskamuikkunen ole koskaan sytyttänyt:

”Kuvittele, miten paljon näemme laivoja!” (Muumipeikko)
”Niin, purjehtivan ohi.” (Nuuskamuikkunen)
”Isällä on sellainen ajatus, että hän kirjoittaa upean kirjan merestä, laivoista ja sen sellaisesta.” (M)
”Ahaa, hän ei pääse muistelmissaan eteenpäin.” (N)
”Jaa, sillä voi olla jotain tekemistä asian kanssa, mutta eniten hän kaipaa seikkailua.” (M)
”Elämä on niin kummallista toisinaan.” (N)
”Aiomme asua oikeassa majakassa ja pelastaa laivoja ajamasta karille hirmuisissa myrskyissä.” (M)
”Jaaha…mitäköhän majakanvartija sanoo kun te muutatte hänen majakkaansa?” (N)
”Voi, hän on varmasti mielissään, kun saa välillä seuraa! Majakanvartijan työ on takuulla hyvin yksinäistä.”  (M)
”Niin mutta kuules, juuri sen takia jotkut sen työn valitsevatkin.” (N)
”Tietysti, minustakin on hauska olla yksin.” (M)
”Yyym, niinpä niin, unohdin sen.” (N)
”Mutta ei loputtomiin!” (M)
”Sinä olet enemmän seurallinen.” (N)

Joo, ei oo kyl mikään säkenöivä keskustelukumppani!:’D En pidä yhtään Nuuskamuikkusesta, ainakaan piirretyn.
Muumisarjikset ja -kirjat on parhaita, sitten tulee vasta japanilaisten tekemä animaatiosarja, joka sekin on tosi hieno oikeastaan. Ja ne musiikit!<3

Tagit: itku, muumit, nostalgialiikutus.