Orava & Walter ego

Synkein orava-sarjis tähän mennessä... nyyh(mutta eipä ole paljoa tullut semmoista tehtyä, niin en varmaan leimaannu synkistelypiirtäjäksi :D). Vaikka ei ihan aiheeseen tää sarjis liity, tästä tuli myös mieleen se, että että asia mikä jäi ärsyttämään protuleiristä oli se, kun leirin lopussa piti kertoa miltä on tuntunut leiri ja kun tuli minun vuoroni kaikki puhkesivat nauramaan enkä saanut sitten oikein sanottua omia ajatuksiani...en minä kuitenkaan mikään stand-up koomikko ole: P Sinikynä ei toiminut tällä kertaa ihan täydellisesti, toivottavasti sitä uskaltaisi kuitenkin käyttää. Vaatii vielä tutkimista.

Ei tainnut äijä tosin enää kuulla huutoani!:D Tälläisistä pienistäkin jutuista voi pahoittaa mielensä:( Luulisi tyypin tajunneen, etten mä siellä huvin vuoksi notkunut...en todellakaan tykkää liikkua hirveästi pimeässä yksin keskustassa...tälläisten törttöjen takia! Räyh... Haluan johonkin maahan, jossa ei tarvitsisi sietää suomalaisurpoilua : P Yhyhyy, olen syntynyt britiksi väärään maahan!(eh, vika ruutu on samaa mieltä..öö XD)

Hähhähähä, revenge tastes best served with icycold irony! Voimauttavaa oli piirtää tämä! Punakynä tosiaan lauloi lukiossa... (osa noista punakynämerkinnöistä on ihan oikeita merkintöjä, joita olen saanut äikänopelta) Yksi merkinnöistä on hieman taittunut, siinä lukee "liian melodramaattinen sävy&ilme!" Olisi hauskaa, jos äikänopeni törmäisi tähän! En vain koskaan ollut kovin hyvä kirjoittamaan lähdeteksteistä ym. aineistopohjaisista jutuista. Mutta näpäytinpä sitten kerralla lopuksi!:D Sen sijaan tarinoiden kirjoittamisessa loistin koko peruskoulun, jolloin äikkä oli vielä lempiaineitani. Jotenkin pistäisin pääni pantiksi siitä, ettei meitä muisteta siitä, kuinka hienon ja tarkan analyysin kirjoitimme jostain ajankohtaisesta (ja ohimenevästä) ilmiöstä, vaan siitä millaisia tarinoita kerromme toisillemme. :)

...totesi Orava kuivasti. Välillä tuntuu, että ulkonäölliset seikat vaikuttavat aivan liikaa ihmissuhteisiin maailmassa...snif! Se on väärin! Niin ja halusin roiskia, siksi roiskeet. Roiskeet on kivoja. Ei muuta lisättävää. Paitsi se, että lähetän sitten postikortin teille Hatuwatu-saarelta.

Piirsin tämän liian pieneen kokoon, siitä haparoiva jälki. Mutta ei tämä ansaitsekaan enempää tilaa, sillä ärsyttää niin suunnattomasti vieläkin koko juttu! Yhteiskuntamme on mätäpaise! Vähän vaikeeta kun mistään ei tule rahaa, ja töitä ei saa. Sob! (P.S. Asioita lievästi liioiteltu viimeisessä ruudussa, jotta piirtäjä saisi vähän purettua raivoaan ja turhautumistaan :D) Minä tosiaan tarvitsisin tukia, ja eniten ärsyttää tällä hetkellä se, että tunnen pari tyyppiä jotka huijaavat tukia Kelalta, vaikka eivät niitä edes tarvitsisi! Vääryyttä! Nekin rahat voitaisiin antaa niitä oikeasti tarvitseville, kuten vaikka yksinhuoltajille.

En väitä, etteikö naisistakin näitä löytyisi, mutta valta osa tälläisistä tyypeistä joihin olen törmännyt on miehiä...mikäköhän siinäkin on, luoko tieto turvaa tai valtaa, vai luulevatko he tekevänsä vaikutuksen trivialla vastakkaiseen sukupuoleen? Jotkut tosin vain jakelevat nippelitietoja silkasta tietämisen ilosta. Julkaisuvauhti blogissa saattaa hieman harventua, sillä tällä hetkellä piirrän kahta sarjista sarjisfestareille. Huomenna kuitenkin luvassa taas Walter Egoa.