Orava & Walter ego

Aghh, nolottanut perjantaista lähtien! Had to get this out of my systems! Piirtäminen onneksi laimensi sen täysin! Olen myös lähes kuvottavan itseironinen, joten selviän elämässä XD Nolotus on sellaista ei niin vakavaa, mutta häpeä on vakavampaa. Häpeä on inhottavin tunne, koska se saattaa tulla takaisin milloin tahansa vuosikausienkin jälkeen, yyh:P Kokeilin kuvakirjamaisempaa tyyliä tällä kertaa.

Tässä lupaamani ranskantuntisarjis! Mari opiskelee tanskaa, kun taas minä ranskaa! 😀 Vähän myöhäinen ajankohta tunneilla vain, kun ne loppuvat vasta kahdeksalta illalla. Täytyy kuitenkin todeta, että ainakin on bon appétit aina tuntien jälkeen! Ohhoh, koe onkin jo ensi viikolla ja sitten alkaa kakkoskurssi!

Hähhähähä, revenge tastes best served with icycold irony! Voimauttavaa oli piirtää tämä! Punakynä tosiaan lauloi lukiossa... (osa noista punakynämerkinnöistä on ihan oikeita merkintöjä, joita olen saanut äikänopelta) Yksi merkinnöistä on hieman taittunut, siinä lukee "liian melodramaattinen sävy&ilme!" Olisi hauskaa, jos äikänopeni törmäisi tähän! En vain koskaan ollut kovin hyvä kirjoittamaan lähdeteksteistä ym. aineistopohjaisista jutuista. Mutta näpäytinpä sitten kerralla lopuksi!:D Sen sijaan tarinoiden kirjoittamisessa loistin koko peruskoulun, jolloin äikkä oli vielä lempiaineitani. Jotenkin pistäisin pääni pantiksi siitä, ettei meitä muisteta siitä, kuinka hienon ja tarkan analyysin kirjoitimme jostain ajankohtaisesta (ja ohimenevästä) ilmiöstä, vaan siitä millaisia tarinoita kerromme toisillemme. :)

Orava t0d3llak1n ei funktioi tänään kunnolla, ikävä ja väsynyt päivä. Onneksi pösilöt stripit piristävät päivää! Fok_it:ia oli hauskinta ja helpointa imitoida:D Rib Kirbyssa ei minusta koskaan tosiaan tapahtunut mitään. Tenavat sen sijaan tulee varmasti aina olemaan lempparistrippini (Muumien lisäksi)!<3 Ehdottakaa S-QU1Rx23L:le lisää strippejä parodioitavaksi, ennen kuin kurre tekee siitä peltiromua.

Tässä ei ole oikeastaan mitään hauskaa...mustassa huumorissa on liikaa totuutta. Nyt ymmärrän, miksi Franquin tuli hulluksi vanhoilla päivillään. Tämä sarjis tiivistää viime päivien ajatukseni. Viikonloppu kuluu iloisesti mol:lin sivuilla.... toivon totisesti, ettei tästä tulee vuosikausiksi teemaa sarjiksiini!

Tezukalta varmaan löytyisi jotain minullekin sopivaa, jos vain jaksaisi etsiä. Arvostan sen huolellista tyyliä. Bakuman on varsin viihdyttävä, koska se on sellaista metasarjakuvaa, josta niin kovin pidän. Manga on raadollinen bisnes! Ahistavaa touhua niillä välillä!O_O Blippo-kauppa oli kyllä hauska silloin kun se oli ihan uusi juttu, koska se oli niin erilainen kuin mikään muu kauppa Suomessa. Kolmannessa ruudussa viittaan muuten sarjiskurssilla harrastuskurssiini, jossa kävin 6 vuotta 😀 Olen tullut siihen tulokseen, että kaikesta ei tarvitse pitää ja mangalla on jo muutenkin niin paljon tykkääjiä, ettei haittaa, jos en oikein hihku sen suhteen riemusta.

Ette ikinä arvaa, missä tässä väitellään... Unohdin, että olin piirtänyt tämänkin mutta sitten löysin sen vihostani :D

Asia, joka huolettaa minua aika tavalla. No, onneksi on mukavia poikkeuksia. Ja onhan vielä olemassa muutamia pehmolelukauppoja, jossa myydään todella eläväntuntuisia pehmoja. Heh, vaihteeksi tälläistä mielipiteenilmaisusarjista.

Heh, ainakin innostusta löytyy jos ei muuta...en luovuta hevillä! Jos kerran hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, niin hyvin suunniteltu suunnitelma on sitten varmaan neljäsosaksi tehty? Eh... Olen muuten lokakuun ajan kuukauden sarjakuvablogi, eli uudet lukijat lämpimästi tervetuloa! Orava mm. piirtää, keräilee, lukee ja fanittaa sarjakuvia (ja myös puhuu paljon niistä)...eli elämä pyörii aika lailla sarjakuvien ympärillä, kuten monet ovat jo ehkä huomanneet (kaikki muut asiat ovat vain sen lieveilmiöitä). Hups, piirsin taas opettajani ilman lupaa sarjikseen... Eikä, tajusin vasta nyt että piirsin terän väärään käteen!:'D Yleensä olen tosi tarkka tälläisten juttujen kanssa! No, sanotaan että se oli kompositiollinen valinta.

Eri ikäpolvilla tulee vähän eri asioita mieleen kun katsoo BBC:n Sherlockia... itse lähinnä seuraan Johnia. "Nyt se kidnapattiin!!!" Eilen sain kuulla kummisetäni juhlissa Sherlockin themea/taxi chasen sovitettuna pianolle, sähkökitaralle ja tenorisaksofonille ja säväytettynä modernilla tanssilla.

Jep, näihin kaikkiin asuihin olen pukeutunut. The many disguises of Orava!!! Mikä on suosikkisi? Tuosta prinsessajutusta mulla ei muuten olisi mitään muistikuvaa, ellei minusta olisi otettu valokuva siinä asussa...leikkikoulun ope meikkasi hurjat kissansilmät, joista Kissanainenkin olisi ollut kateellinen. Aku Ankka-asut olivat roolejani kesänäytelmää varten, joita tehtiin parina kesänä serkkujen kanssa maalla. Beatlesiksi pukeuduin kerran ihan muuten vain kouluun. Tyhmä muste levisi vähän kun väritin!:I

Kaksosilla pitää olla myös identtiset lelut. Yksi hyvän sarjakuvan määritteitä on se, että siinä on hahmoja, jotka ovat iskeneet päänsä pöytään(kuten ekassa kuvassa). Karvinen on tietenkin poikkeus. Seuraavaksi jatkuvat robottien ihmeelliset seikkailut:

Googlaa Tidal wave, jos et tiedä hahmoa. Seuraavat jutut ei lapsille! (piirt. huom.)

Pelottavaa, mitä kaikkea lelusuunnittelijat ottavat huomioon suunnitellessaan transformereita! O_O (p.s. Mistä arvasit, että mulla on liikaa vapaa aikaa?) Pliisss, älkää välittäkö pienistä kirjoitusvirheistä (niitä ei pitäisi olla paljoa)