Orava & Walter ego

Piirsin nämä viime viikolla portfolioni piristeeksi: Orava 12 eri tyylillä! Tarkoituksenani on piirtää näitä lisää, sillä tyylejähän on loputtomasti ja tälläinen piirtokäden verryttely on minusta hauskaa (ja hyödyllistä). Saa ehdottaa tyylejä!

Kategoria: Orava, Piirustukset.
Tagit: hurraa vika työharjoitteluni loppui eilen! Vapaus tai ainakin melkein...enää taiteellinen opinnäytetyö jäljellä!, toi my little pony on kyllä järkyttävä, tyyli-imitoinnit

Suomeksi:

1. ruutu: Olen halunnut löytää roolipeliharrastuksen koko vuoden ajan. Nyt roolipelikerholla on avoimet ovet uusille pelaajille!
   ”Vihdoinkin pääsen pelaamaan!”
2. ruutu: ”Hei! Onko tämä uusien pelaajien ilta?”
3. ruutu: ”No, teknisesti ottaen kyllä. Mutta pelissämme ei ole tilaa kellekään uudelle pelaajalle.”
4. ruutu: ”Ai.” Mutta voit katsoa vierestä kun pelaamme, sekin on hauskaa!”
5. ruutu: ”Heittäkää noppia. Ghoulit lähestyvät nopeasti.” ”Minä puukotan niitä!” ”Käytän vuoroni tähtäämiseen.”

Ajatuskupla: ”Jep, tämä ei ole yhtään hauskaa! Tunnen oloni ulkopuoliseksi/yms. muutenkin Turussa, tämä vain pahentaa sitä!”

Harmi kun valmistun vasta syksyllä (no ei se ole niin kaukana). Tämä vuosi on ollut niin raskas ja yksinäinen ja surullinen. On ollut vaikea löytää seuraa ja varsinkin uupuneena se on vaatinut vähän liikaa minulta. Ehkä ei pitäisi stressata niin paljon sosiaalisesta elämästä, mutta jatkuva yksinolo voimistaa ikäviä olotiloja ja ahdistusta. Karkailen kyllä Helsinkiin aina tilanteen tullen, mutta sekin tuntuu aika raskaalta.  Heh, pääsispä uudestaan vaihtoon.

Kategoria: Omaelämäkerrallinen, Orava.
Tagit: ei oikein mene putkeen, in english koska tein tämän toiseen blogiini, varmaan opintojen loppuvaihe on yleisesti ottaen raskasta aikaa muutenkin

Yyh…

Kategoria: Omaelämäkerrallinen, Orava.
Tagit: ahdistus, ei kovin kiva vuosi, ikinä tiedä minne laittaa kädet kun sanotaan että pidä ne rennosti, mindfulness, mindfulness=my mind is too full, stressi, voi elämä

Välillä hieman kuumottaa asua ekassa kerroksessa…  Asuin vaihtovuotenakin ykköskerroksessa mutta silloin minulla ei ollut omaa ulko-ovea ja talo oli mukavasti kampuksella, jossa asui vain muita opiskelijoita. No täälläkin kai asuu lähinnä vain opiskelijoita kun nämä ovat opiskelija-asuntoja, mutta aika moni on täällä perustanut jo perheen O_o Onneksi sain vaihtovuonna kokea ehtaa opiskelijaelämää.

Tämä taisi tapahtua tammikuussa, unohdin että olin piirtänyt tämän. Pikkusisko oli sinä päivänä juuri tulossa käymään Turussa (hän opiskelee tätä nykyä Etelä-Koreassa asti! Kävi Suomessa joululomalla, me ei oltu nähty vuoteen).  Tuo kirje näytti käsinkirjoitetulta ja mainosti niiden nettisivuja?! Erikoista.

Pitäisiköhän alkaa jakaa flyereita (joissa mainostetaan sarjisblogiani) ihmisten postiluukkuihin… : D

Kategoria: Omaelämäkerrallinen, Orava.
Tagit: aamu-unisuus, ei ollut kutsu bileisiin..., hankalaa, joskus ei kannata avata ovea, neuroottista, olisihan siitä voinut syntyä kiinnostava keskustelu..., postilla ei taida mennä kauhean hyvin

Tein muuten Oravan Facebook-sivuille uuden kansikuvan (ja profiilikuvan myös!):

Kategoria: Omaelämäkerrallinen, Orava.
Tagit: ahistaa, en mä ollut edes tuossa iässä tutkintoa opiskelemassa xD, hmm mielenkiintoista, kattokaa nyt miten hieno kansikuva! huhhuh tuli käytyä samalla blogin arkistoja läpi, mulla on maailman paras Lemongrab-neule, ÖÖÖH, outoa meininkiä

Miten turhauttavaa!

Kategoria: Omaelämäkerrallinen, Orava.
Tagit: ei kovin ekologista, ihonhoito, kääk ne paukkupakkaset olivat kamalia, kosmetiikka, opiskelijabudjetti

Vähän surullisempi sarjakuva taas vaihteeksi.

No nyt taitaa olla jo plussan puolella sää tällä hetkellä. Kevättä ja kesää odotellen.

Koirani kuolema on saanut minut myös muistelemaan mummoani, joka kuoli kun olin 10-vuotias. Ja muutenkin huolestumaan ja ahdistumaan enemmän. Vanhemmat onneksi voivat hyvin.

Ei ole oikein myöskään ollut energiaa etsiä uusia tuttavuuksia. Olen kuitenkin saanut kirjallisen opinnäytteen kasaan ja aloittanut taiteellisen osan (se onkin aika urakka sitten).  Työharjoittelukin pitäisi vielä löytää, huhhuh.

Minulla alkoi tällä viikolla myös ensimmäinen kurssi koko nelosvuonna. Eli vihdoinkin jotain opetustakin.

Kategoria: Omaelämäkerrallinen, Orava.
Tagit: masennus, suru, uupumus, yksinäinen opiskeluvuosi

Kategoria: Omaelämäkerrallinen, Orava.
Tagit: hmm, just..., strippi, syksyn vaihtarit hmm ok

Kategoria: Yleinen.
Tagit: en saisi ikinä unta jos mulla ei olisi pimennysverhoja, hirveän harmaa syksy ja "talvi", kaamos, loppu meni ihan ranttaliksi, nopsasti piirretty, nukkuminen, pahus kun promarker osittain katosi skannattaessa, sarkasmi, skannaus ei onnistunut millään äh, suuri kirkas ympyrä, unettomuus

Myyjä myös esitteli minulle huvittuneen näköisenä lintujen ruokintalaitteen, jossa oli semmoinen suojaosa, ettei oravat pääsisi niiden ruokiin käsiksi xD

Hehheh! Minulla on oma piha (jotenkin tosi absurdia, koska a) olen aina asunut kerrostalossa b) tämä on opiskelija-asunto). Ja täällä on… oravia!!!!!!!!!!!!!!!!!

ORAVIA!!!!!!!

Kategoria: Orava.
Tagit: äääh miksi rautakaupat on niin kaukana kaikesta Turussa...., arvaa kuka piirtää oravia elävästä mallista..., korviketoimintaa, siis tämäkin on sinällään kerrostalo mutta ykköskerroksen asuntoihin kuuluu piha!, vanhemmat on kyllä asunut pari vuotta paritalossa mutta silti niin kummallista minusta semmoinen

(Luonnostelin tämän 1.joulukuuta mutta tänään vasta sain viimeisteltyä) Sadistisin/piinaavin joulukalenteri ikinä. Saankohan taas kahdeksan joulupukkia? (Tarvitaan 9 että saa pääpotin)

Vanhemmillani on tapana antaa tälläinen joka vuosi.

Sain Suomelta tekstarin tänään, hassua! : D Hyvää 100-vuotis-syndeä oi maamme! 🙂 Nyt kyllä haaveilen kaukomatkoista pois kaamoksesta ja surusta. Jospa kävisikin Hannu Hanhet tämän arvan kanssa…

Kategoria: Omaelämäkerrallinen, Orava.
Tagit: itsenäisyyspäivä, joulukalenteri, raa raa raaputan, sain tussattua ja väritettyä kaksi sarjista tänään! jee hyvä minä, Veikkaus tukee kulttuurijuttuja mutta tukeeko se sarjista tai animaatiota hmmm.... vois ryhtyä mun mesenaatiksi hoh

Merri 30.4.2004-29.10.2017. Rakas oma koirani ja paras ystäväni.

Elämäni onnellisin päivä oli se, kun sain Merrin ja surullisin se päivä jona se kuoli. Tuntui kauhealta viedä se viimeisen kerran eläinlääkärille. Tuntuu hirveältä käydä kotona kun iloista tassujen rapinaa ei kuulekaan.

Merri eli pitkän ja onnellisen elämän ja rakastin/rakastan sitä suunnattomasti. Se oli juuri oikea koira minulle ja perheelleni. Se oli minulla puolet elämästäni joten tuntuu tosi oudolta ilman sitä.

Elämä tuntuu todella yksinäiseltä ilman Merriä. On minulla toki ystäviä, mutta heitä en näe tarpeeksi usein. Koira on aina läsnä arjessa. Merri toi niin paljon iloa ja turvaa elämääni hyvinä ja huonoina hetkinä. Sen häntä heilui jatkuvasti, mutta eniten se heilutti häntäänsä minulle. Onneksi sain viettää kesän Merrin kanssa ja viikkoa ennen sen kuolemaa se vielä tervehti minua synttärinäni iloisesti.

Muutenkin on ollut tosi vaikea ja yksinäinen syksy ja mikään ei ole oikein sujunut. Lohtua on hieman tuonut se, että tunnen ihmisiä joilla on myös kuollut koira hiljattain ja sitä kautta olen saanut hieman vertaistukea.

Koiran kuolemasta on vaikea puhua muille kuin perheenjäsenille, sillä monetkaan tuntemani ihmiset eivät tajua, miten koira on persoona ja osa perhettä. Tekee kipeää asua aivan koirapuiston vieressä ja tällä hetkellä ahdistaa nähdä koiria tai kuulla, kun ihmiset puhuvat koiristaan ja kaikki muistuttaa Merristä, mutta ehkä se lievenee ajan myötä.

Kategoria: Omaelämäkerrallinen.
Tagit: suru, suuri rakkaus suuri suru