Orava vastavakoojana
11.09.2013 - 21:37 / kiemura.
Ankea pudotus arkeen! 🙁 No, en aio toisaalta tuhlata energiaani koulu-aiheisten sarjisten piirtämiseen jatkossa, ei se muuta asiaa miksikään eikä ainakaan vie ajatuksiani siitä muualle, mutta pakko oli purkaa ärsytykseni nyt.
Tää (siis mitä tässä sarjiksessa käsittelen) on kurjaa ja ongelma, sillä suurin osa kaikesta tuolla opistossa on ryhmätöitä! Kunpa saisin tehdä omissa oloissani tehtäviä enemmän, ei tarvitsisi sietää epäkypsää käytöstä… äh, lopetan koko koulun, jos meno ei parane.
6 vastausta - “Orava vastavakoojana”
Trackback URI | Kommenttien RSS
12.09.2013 - 8:02
Puhtia! Puhtia! Ainakin internet sivulla sanotaan että siellä on myös yksikseen suoritettavia tehtäviä. Ja kun siellä opetetaan editoimaan niin niitä voi tehdä yksikseen.
12.09.2013 - 9:50
No toivotaan että semmoisia tulee tai että sitten edes niin, etten joudu noiden parin tyypin kanssa samaan ryhmään! Tänään en sitten mennyt kouluun, koska en kykene noiden kahden kanssa ryhmätyöhön, koska se oli eilen niin ahdistavaa ja turhauttavaa, huokaus (+ äiti oli vihainen tietenkin minulle…:( ) epäreiluutta. Sen sijaan menen skannaamaan lopputyösarjistani Sarjakuvakeskukselle, hiii!
Toivottavasti tulee ennen niiden varsinaisten juttujen alkamista jotain yksilöllistä ohjausta, jossa saisi antaa palautetta ja toiveita.
12.09.2013 - 12:24
Lisää puhtia! Hyvää harjoitusta tulevaa työtä varten työskennellä ryhmässä jossa ei viihdy. Hammasta pitää vaan purra. Huonosti yhteensopivat ryhmänjäsenet ovat ikuisuuksiin jatkuva piina eikä sitä pääse koskaan karkuun. Yliopistollakin on suurin osa ryhmistä ollut vaikeita. Mutta yritän piiskata itseäni koska ennemmin tai myöhemmin sitä kait oppii jonkin konstin työskennellä eritavoin vaikeissa ryhmäkokoonpanoissa. I feel your pain! Mutta älä lannistu! ”Never give up! Never surrender!” (Jostain scifi leffasta)
12.09.2013 - 17:14
No joo, mutta tuskin yliopistolla on ihmisiä, jotka haistattelevat/puhuvat alentuvasti jatkuvasti toisille ryhmätyöntekijöille. Olen tottunut ryhmätyön tekemiseen, ei siinä sinänsä ole ongelmaa mutta on kurjaa, kun vaikka kuinka yrittää, ei minua kuunneltu yhtään ja olin vielä sen verran puolikuntoinen vielä viime viikosta, etten jaksanut mennä tänään vääntämään kättä, ei ollut yksinkertaisesti vireyttä siihen. Kaikkien kanssa pitää yrittää tulla toimeen, mutta kaikkien kanssa ei vain voi tulla toimeen, kun ei se ole minusta yksin vain kiinni. Toivottavasti pääsen seuraavaksi ryhmään, jossa on parempi henki niin ei tarvitsisi stressata sitä vaan keskittyä itse oppimiseen. Jos tää koulu olisi ilmainen, en olisi näin kriittinen varmaan.
14.09.2013 - 8:07
Ota tuo harjoituksena. Ihmiset käyttäytyvät sietämättömästi, koska voivat tehdä niin. Se ei ole lapsellisuutta, josta kasvettaisiin ulos, vaan vallankäyttöä, joka jatkuu niin kauan kunnes näytetään, että se ei käy.
Joten nyt sun on aika näyttää, ettei mölyäminen ja vähättely käy laatuun. Jos opettaja ei saa luokkaa kuriin, häiriköitä voi ojentaa itse (”Turpa kiinni, muut haluaa opiskella.”).
Samoin ideoiden huomiotta jättäminen on vanha keino vähätellä nimenomaan naisia sekaryhmissä, hyvin tiedostettu juttu ainakin ruotsalaisella kielalueella (http://sv.wikipedia.org/wiki/Härskarteknik#Osynligg.C3.B6rande). Hyvä vastastrategia siihen (ja moneen muuhun) on nostaa kissa pöydälle, eli sanoa mitä juuri tapahtui. (”Mä sanoin ton just äsken”.) Viestiä kannattaa tehostaa myös eleillä ja äänenpainoilla. 🙂
Kyllä, tuo on ylimääräistä työtä ja henkisesti rankkaa, varsinkin jos on tottunut kiltin ihmisen rooliin – mutta silloin sitäkin hyödyllisempää. 🙂
Pelkästään hammasta ei kannata purra ja sietää. Siitä tulee hampaat kipeäksi. Lyö sen sijaan vaikka nyrkkiä pöytään. 🙂
14.09.2013 - 12:41
Tulee sitten aika paljon harjoitusta tänä vuonna, hehe! 😀 (onneksi olen nykyään rohkeampi kuin vaikkapa yläasteella, joilloin pelkäsin mölyäviä jätkiä) Kiitos fiksusta kommentistasi, Miia! 🙂
Totta, pitää varmaan turvautua tuohon, jos opettajat eivät huomaa tai puutu niiden käytökseen. Eilen onneksi kuulin, kun opettaja ärähti sille toiselle jätkälle, ja se hiljeni onneksi sen jälkeen! (haha, opettajankaan hermot eivät enää kestä niitä!)
Joo, pitää kyllä myös todellakin sanoa tuo ”mä sanoin ton just äsken”, sillä se on minulle ihan kamalaa, jos ideoitani vain tuosta vain varastetaan! (sarjakuvapiirtäjä-minäni puolustaa kynsin hampain omia ideoitaan, haha 😀 ) ”Härskarteknik”, tuo termi olikin minulle vieras!
Haha, joo! Totta puhut! Mutta liika kiltteyskin on sitten toisaalta raskasta, koska silloin ei saa koskaan sanoa mitään edes vähän negatiivista toiselle 😀 Eilen olin niin väsynyt ja kyllästynyt, että ärähtelin parille tyypille opistolla kun ne sanoivat jotain typerää minulle (en tosin niille jätkille…vielä xD)! 😀 Se oli ihan vapauttavaa, ja se oli vain itseni puolustamista, niin ei ainakaan voinut nämä tyypit loukkaantuakaan siitä. 😀
Haha, voin jo kuvitella, kuinka luokkalaiset sitten kuvailee mua keväällä ”onkse nyrkinheiluttaja tänään tunnilla?” 😀 No joo, en minä ajatellut muuttua vihaiseksi ampiaiseksi, mutta kyllä, niinkuin sanoit, pitää pitää puolensa jos kokee epäoikeudenmukaista kohtelua! 🙂