Orava & Walter ego

Vähän surullisempi sarjakuva taas vaihteeksi.

No nyt taitaa olla jo plussan puolella sää tällä hetkellä. Kevättä ja kesää odotellen.

Koirani kuolema on saanut minut myös muistelemaan mummoani, joka kuoli kun olin 10-vuotias. Ja muutenkin huolestumaan ja ahdistumaan enemmän. Vanhemmat onneksi voivat hyvin.

Ei ole oikein myöskään ollut energiaa etsiä uusia tuttavuuksia. Olen kuitenkin saanut kirjallisen opinnäytteen kasaan ja aloittanut taiteellisen osan (se onkin aika urakka sitten).  Työharjoittelukin pitäisi vielä löytää, huhhuh.

Minulla alkoi tällä viikolla myös ensimmäinen kurssi koko nelosvuonna. Eli vihdoinkin jotain opetustakin.

Kategoria: Omaelämäkerrallinen, Orava.
Tagit: masennus, suru, uupumus, yksinäinen opiskeluvuosi