Orava & Walter ego

No nyt tiedätte mun unelmien opettajan, köh…
Siis ihan hirveetä kun käy tällä tavoin! Ihan kauheinta ikinä kun vihdoin tajuaa, ettei koko juttu joka tuntui todellisuudelta olekaan totta! Kamalin tunne maailmassa lähestulkoon… vieläkin oon ihan hämmentynyt! : D Tää oli tosi pitkä uni ja varmaan kivoin uni, jonka olen koskaan nähnyt.

Hassua kuinka molemmille tuli samaan aikaan mieleen sama laulu! Minun ja Emman aivot on viritetty Disney-taajuudelle, ja aina kun kuulemme jotain avainsanoja, tulee suustamme sanaan sopiva laulu tai sitaatti 😀 Hilpeää (ainakin meidän mielestä… ei välttämättä viattomien sivullisten mielestä)

Elämäni on ihanaa! P.S. Pitkäkestoinen onnellisuuden tunne on mahdollista! Hihii!

Todellisuuudessa lähdin kirjastosta melko tyytyväisin mielin, sillä löysin peräti neljä Rickman-elokuvaa! (mutta milloin sarjikseni olisivat ikinä olleet yksi yhteen todellisuuden kanssa?!) Kirjastojen elokuvavalikoima on kyllä ihan toista luokkaa nykyään toisin kuin silloin kuin minä olin pieni, jolloin oli vaan aina ne samat hikiset vhs-kasetit, joista yksikään ei ollut edes Disney-leffa. Ovatpa tämän päivän lapset onnekkaita!
Kaikki aarteenmetsästäjät osaavat varmasti samaistua tähän, kun on etsinyt koko kaupungin läpi jotain leffaa tai sarjakuvaa. Parhainta on se hermostunut jännitys, kun selaa hyllyjä läpi. Ja nimenomaan epämukavassa istumisasennossa polvien varassa (kaikki tärkeä on aina alimmalla tai ylimmällä hyllyllä. Kurkota tai kumarra!). Yläasteella ja lukiossa kävin varmaan kaikki Helsingin divarit läpi kun etsin joitain tiettyjä sarjislehtiä. Oi sitä onnea, jos käteen osui se oikea numero!
Minusta netti on tehnyt aarteenmetsästyksen vähän turhan helpoksi. Hauskempaa on löytää etsimänsä jostain yllättävästä paikasta!

Mukavaa lukea jotain tuttua, jonka tietää hyväksi.

Meillä on niin hauskaa animaatioluokassa! ;_;
Olen niin onnellinen! ;_;
Ja kolmoset on niin hauskoja! ;_;
Nuorten aikuisten ”päiväkoti”=ideaali opiskelijaelämäni
(Tää oli siis viime viikon meiningit. Tääkin viikko oli tosi hilpeä, mutta siitä pitää tehdä sarjis erikseen. Huom. nyt oli niin paljon uusia hahmoja eli tyyppejä että osa on vielä ihan prototyyppejä ja heitin eläimiä vaan hatusta :’D)

Kohti epämukavuusaluetta ja sen yli! Öhöh…. oli kyllä erikoisin työhaastattelu jossa olen ollut! Ja ekaa kertaa olin ryhmätyöhaastattelussa O_o Huhhuh. Ilokseni huomasin, että pakastimessa on joku hyvä jäätelö, jonka voin syödä nyt palkinnoksi! Arvostus minääni neljä päivää sitten kohtaan nousi juuri huippuunsa. Huhhuh, aika tiukka viikko ja tiukkana jatkuu sunnuntaihin saakka. Puuh. Onneksi pahin köhä on ohi (tosin sain yskäkohtauksen haastattelussa, yhy).

Jaahas, tulipas taas niin ”kaunista” jälkeä! Flunssaista piirtoa… xD Kipeänä tekstaus on mahdotonta!
Nyyhkis. No onneksi olen vähän jo opiskellut animaatiota viime vuonna, etten varmaan kahdessa päivässä ole kokonaan pudonnut kärryiltä. Meillä on koko loppukevät animaatiota! <3
P.S. Uuniperunat on mahtavia (mutta vaan jos on tuota ihanaa mössöä niiden kanssa).

Haha, ensin 10 kertaa englanniksi, sitten 10 kertaa suomeksi. Ja aina pitää laulaa antaumuksella mukana! ;D
Lapsuuden top 5-tunnarit:
1. Ankronikka
2. Tiku ja Taku Pelastuspartio
3. Nalle Puh
4. Maailman ympäri 80 päivässä
5. Pokemon
Kunniamaininnat: Sailor Moon (en itse sarjaa katsonut, mutta se tunnari!), TMNT, Pinky and the Brain, Animaaniset, Timon ja Pumba.
Hassua, olin viime viikon päätteeksi ihan kuollut ja märkä rätti (mun perus olotila koulupäivän jälkeen ;_; ääyhh luulis jo, että olisin jo tottunut…mutta eka vuosi kai on rankin) mutta kun kuuntelin Ankronikan tunnaria, sain heti energiaa! Jännää kun yksi tunnari voi tuoda välittömästi lapsuusmuistot takaisin mieleen :´)

Olotila on jännittyneen hysteerinen. Ja huomenna alkaa hiihtoloma, oh yeah! Menen viikoksi kotiin.
Olen hyvin iloinen, että Turusta Helsinkiin kulkee niin paljon halpoja busseja, ylikalliilla junalla ei olisi varaa kulkea paria kertaa kuussa (pyrin käymään joka toinen viikko kotona, koska enempää aikaa en kestä olla erossa koirastani…mutta ihan viikon välein en jaksa matkustaa Turku-Helsinki-väliä. Ottaisin koirani mieluusti asumaan tänne, mutta koulu vie kaiken aikani ja energiani ja koirani on niin tottunut asumaan laumassa eikä yhden hengen kanssa, vaikka sen suosikkihenkilö olenkin :’) On ottanut aika koville elää erossa siitä. Ehkäpä teen sarjiksen blogiini siitä, miten olen tottunut yksinelämiseen (tai no en ole tottunut siihen kyllä 😀 ).